Kevät on tullut. Se kohisee korvissa ja Kyöpelinvuoren kutsuun ei voi olla vastaamatta. Viime viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa musisoimaan. Puitteet olivat mahtavat: kodiksi muunnettu Satavan kyläkoulu. Olohuoneessa kasvoi puu! (No ei se oikeasti kasva, minua oikaistiin.) Minusta se puu kasvoi sisällä.

Sisälläni meni jotain sijoiltaan, talvisen veden jäälautat lähtivät liikkeelle ja askel kepeytyi.

Siitä illasta alkaen olen uneksinut noitaisia unia. Niinpä aloin opetella jo unohtamiani noitailutekoja. Jotenkinhan sinne Kyöpelinvuorelle pitäisi päästä!